Sairaalatutkimus: mikrobien kokonaismäärä pienempi elektronisissa hanoissa kuin vipuhanoissa

Kosketusvapaiden hanojen pinnoilla havaittiin mikrobien kokonaismäärän olevan huomattavasti vähäisempi kuin vipuhanojen pinnoilla

Vesi-Instituutti WANDER toteutti vuonna 2008 hanatutkimuksen, jossa selvitettiin hanojen merkitystä sairaalahygieniassa. Tutkimus toteutettiin isossa suomalaisessa sairaalassa, jossa verrattiin vipuhanaa ja kahta erilaista elektronista hanaa. Hanoista otettiin pintapyyhkäisy-, vesi- ja biofilminäytteitä (poresuutin). Hanat valittiin mahdollisimman samankaltaisista käyttöolosuhteista, esim. samalta tai samankaltaiselta vuodeosastolta. Tutkimus toteutettiin siemenrahaprojektina, jossa rahoittajina olivat Satakuntaliitto ja Oras Oy.

Tutkitut hanat olivat Oras Electra 6150G (uudempi malli), Oras Electra 6204 (vanhempi malli) ja Oras Safira 282 (vipuhana). Rakenteellisena erona elektronisissa hanoissa oli se, että vanhemman mallisissa kylmän ja kuuman veden sekoitus tapahtui ohjauslaatikossa n. puoli metriä ennen hanaa, kun taas uudemman mallisissa sekoitus tapahtui hanassa.

Otetuista näytteistä määritettiin mikrobiologista ja veden teknistä laatua osoittavien muuttujien pitoisuudet. Mikrobiologiset määritykset tehtiin seuraaville mikrobiryhmille: Escherichia coli, Clostridium difficile, Pseudomonas aeruginosa, Klebsiella sp., koliformiset bakteerit, suolistoperäiset enterokokit, legionellabakteerit, heterotrofinen pesäkeluku (HPC) ja elävien mikrobien biomassaa kuvaava adenosiinitrifosfaatti (ATP). Kaikki määritysmenetelmät olivat joko kansainvälisesti ja/tai kansallisesti standardisoituja tai tieteellisesti julkaistuja.

Hanojen vesi ja sairaalakiinteistöön tuleva vesi olivat mikrobiologiselta ja kemialliselta laadultaan samankaltaista, joten sairaalan vesiverkosto ei vaikuttanut merkittävästi veden laatuun.

Lisäksi kiinnostavia tuloksia saatiin hanojen biofilminäytteistä (poresuuttimista) mikrobien kokonaismäärää osoittavista HPC- ja ATP-tuloksista. Tulokset osoittavat, että uudemman mallisten elektronisten hanojen biofilminäytteissä (poresuuttimissa) oli vähemmän elävää mikrobibiomassaa ja mikrobien kokonaismäärä niissä oli pienempi.

Yksittäisten mikrobilajien kohdalla niitä esiintyi joko hyvin pieniä määriä tai ei ollenkaan, mutta kuitenkin siten, että merkittäviä eroja eri hanatyyppien välillä ei voitu havaita.

Vastaavia tuloksia rakenteellisesti uudemman mallisten elektronisten hanojen (veden sekoitus hanassa) mikrobiologisesta laadusta – parempi pintahygienia ja vipuhanaa vastaava veden laatu – on saatu muissakin kansainvälisissä kokeellisissa tutkimuksissa. (Bédard ym., Charron ym.).

Johtopäätökset

• Kosketusvapaiden hanojen pinnoilla havaittiin mikrobien kokonaismäärän olevan huomattavasti vähäisempi kuin vipuhanojen pinnoilla. Tutkituilla pinnoilla mikrobit olivat pääosin kosketusperäisiä, joten tuloksilla on merkitystä riittävän käsihygienian saavuttamisessa.
• Hanoista otettu vesi oli kemiallisesti tasalaatuista eikä sillä ollut yhteyttä hanatyyppeihin.
• Uudemman mallisissa elektronisissa hanoissa oli poresuuttimissa vähemmän mikrobeja kuin vanhemman mallisissa elektronisissa hanoissa tai vipuhanoissa.
• Sairaalan vesijärjestelmän ja pintojen hygieniataso on yksi tärkeistä tekijöistä ehkäistessä sairaalainfektioita. Elektroniset hanat voisivat auttaa hygieniatavoitteiden saavuttamisessa kosketusvapaudellaan.

Riika Mäkinen

Erikoistutkija, FT

Satakunnan ammattikorkeakoulu, Vesi-Instituutti WANDER

Bédard E, Prévost M, Déziel E. 2016. Pseudomonas aeruginosa in premise plumbing of large buildings. MicrobiologyOpen 5: 937–956. DOI: 10.1002/mbo3.391

Charron D, Bedard E, Lalancette C, Laferriere C, Prevost M. 2015. Impact of electronic faucets and water quality on the occurrence of Pseudomonas aeruginosa in water: a multi-hospital study. Infect Contr Hosp Epidemiol. 36(3), 311-319. DOI: 10.1017/ice.2014.46

Mäkinen R., Miettinen I.T., Pitkänen T., Kusnetsov J., Pursiainen A., Kovanen S., Riihinen K., Keinänen-Toivola M.M. (2013) Manual faucets induce more biofilms than electronic faucets. Canadian Journal of Microbiology, 59(6), 407–412. DOI: 10.1139/cjm-2013-0131

Kuva 1. a) pyyhkäisy-, b) vesi- ja c) biofilmi-näytteenotto.

Kuva 2a. HPC-tulokset pyyhkäisynäytteistä.

Kuva 2b. ATP-tulokset pyyhkäisynäytteistä.